Muistan kuinka pikkupoikana, viiden tai kuuden vanhana näin ensimmäistä kertaa kuntopyörän. Mielikuvassa olen yksin, jossain missä en olisi saanut olla, mahdollisesti uimahallin tyhjällä kuntosalilla. Olin mahdollisesti vain livahtanut kiinnostavan näköisestä ovesta sisään. En kuitenkaan muista ympäristöä, pelkän laitteen. Pyörä teki vaikutuksen ja olihan sitä kokeiltava. Taisin leikkiä vastuksella, tai sitten haaveri johtui pienestä koostani. Joka tapauksessa sekoilin jotenkin ja onnistuin kolhaisemaan itseäni kipeästi. Pitkään suhtauduin kuntopyöriin pelonsekaisella kunnioituksella.
Historiankirjoissa varhaisin merkintä kuntopyörää muistuttavasta laitteesta löytyy vuodelta 1796. Englantilaisen Francis Lowndesin kehittämä jykevä ja komeasti nimetty Gymnasticon mobilisoi jalkojen lisäksi myös käsiä. Gymnasticon oli uuden, ortopediaksi nimetyn tieteenalan varhainen lapsi. Myöhemmin 1800-luvulla ortopedia ja sen myötä fysioterapia alkoivat saada jalansijaa erilaisten vammojen kuntoutuksessa. Ylellisiin kylpylöihin ja parantoloihin ilmestyi alkeellisia kuntopyöriä ja muita härveleitä. Laitteet olivat kuitenkin isoja ja kalliita, eivätkä soveltuneet kotitalouksiin.
Ensimmäinen tehdasvalmisteinen jokamiesluokan kuntopyörä esiteltiin yleisölle vasta vuonna 1968. Suomalaisen Tunturin ”kuntometri” hyödynsi uutta, levyjarrun ja jousivaa’an yhdistelmään perustuvaa tekniikkaa, joka teki pyörästä helppokäyttöisen ja kompaktin. Innovaatiota voitaneen pitää nykyaikaisen kuntopyöräilyn lähtölaukauksena. Kuntometrin W1-malli oli kansainvälinen menestys ja sitä myytiin yli miljoona kappaletta. Poikasena testaamani pyörä oli todennäköisesti päivitetty versio Tunturin kuntometristä. Tuolloin en olisi arvannut mihin jatkuva tuotekehittely vielä elinaikanani johtaisi.
Nyt edessäni kiiltelee kuntopyörän evoluution viimeisin ruumiillistuma, hydrospinning-pyörä. Säädän satulan korkeuden sopivaksi ja lasken laitteen varovasti altaaseen. Hyppään itse perässä, jaloissani lajiin kehitellyt kumitossut ja käsissäni eräänlaiset pienehköt räpylät. Näissä varusteissa tunnen itseni vesinokkaeläimeksi.
Tunti alkaa modernin kotimaisen pop-kappaleen tahdissa. En tunne kappaletta mutta esittäjä kuulostaa tutulta. En kuitenkaan saa nimeä mieleen. Poljemme lämmittelymielessä rauhallisesti, välillä seisaallaan ja sitten taas istualtaan. Istuessamme suoritamme myös käsiräpylöillä yksinkertaisia liikkeitä veden vastusta hyödyntäen. Polkeminen tuntuu aluksi todella kevyeltä, eikä pyörässä ole vaihteita. Mietin mahdanko saada jaloille kunnon reeniä..
Seuraavien biisien aikana käy selväksi että huoleni on turha. Vastuksen puute kompensoidaan spurteilla ja reisissä alkaa pian ilmetä tuntemuksia. Käsillä tehtävissä, hauiksia, ojentajia ja olkapäitä aktivoivissa harjoitteissa voimaa voi käyttää oman mielensä mukaan. Tekeminen on mielenkiintoista sillä veden aikaansaamat pyörteet ja virtaukset tekevät jokaisesta toistosta hieman eri tuntuisen.
Tunnin puolenvälin paikkeilla nousemme yllättäen polkemaan seisaaltaan ilman käsiä. Tasapainon pitäminen on haastavaa mutta hauskaa, veden keinutellessa Jumppahurjaa puolelta toiselle.
Loppua kohden tempo nousee, spurtit pitenevät ja tekeminen on kaikin puolin intensiivistä. Ohjaaja ilmoittaa viimeisen biisin ja vaatii loppukiriä. Poljen hiki hatussa ja sohin räpylöilläni kaikin voimin. Kyllä tämä treenistä käy! Lopuksi teemme vielä lyhyen venyttelyn ja keräämme yhteisvoimin pyörät altaasta. Kiitos hyvästä jumpasta!
Saunan lauteilla pohdin vielä kuntopyörän kehitystä Gymanasticonista hydropyörään. Palaset ovat loksahdelleet omille paikoilleen hitaasti ja ennustamattomasti. Evoluution seuraavaa askelmaa en uskalla edes arvailla.
Hydrospinning 40 min, Urheiluhallit Mäkelänrinne
Vetäjä: Emmi T
Aktiiviset kilokalorit: 218 KCAL
Kokonaiskilokalorit 292 KCAL
Keskisyke: 95/min (korkein 125/min)
Kuva: Maija Vihermaa
