Kahvakuula ei ole Jumppahurjalle uusi väline, sillä laji tuli hyvinkin tutuksi nuorena skloddina nyrkkeilyharrastuksen parissa. Neuvostoliiton Leningradista monen mutkan kautta Kotkan satamakaupunkiin päätynyt valmentajani suosi voimaharjoitteissa yksinomaan kahvakuulaa. Hän opetti, että tuolla yksinkertaisella mötikällä voidaan tehdä kaikki kamppailu-urheilijan kaipaama lihastreeni. Vauhdikas ja monipuolinen voimaa, nopeutta, kestävyyttä sekä tasapainoa kehittävä harjoittelu onkin lähtöisin juuri Venäjältä. Eri painoisia kahvalla varustettuja kuulia käytettiin alunperin viljan punnitsemiseen, mutta jossain vaiheessa maajussit keksivät alkaa mitellä voimiaan kuulia nostelemalla. Tästä kehittyi sadonkorjuujuhliin painia tai nyrkkeilyä turvallisempi tapa selvittää kylän urhein mies. Virallisia kilpailuja on lajin kotimaassa järjestetty tiettävästi jo ainakin sata vuotta. Yhdysvaltoihin ja sieltä Eurooppaan kahvakuulaaminen levisi vasta 1990-luvun loppupuolella. Siinä historia lyhyesti.
UH-Kallion kahvakuulatunti on näköjään loppuunmyyty. Opettajan vierestä, peilin edestä löytyy kuitenkin vielä Jumppahurjan kokoinen ruutu. Minua neuvotaan hakemaan eri kokoisia kuulia peräseinän telineestä. Muistan käyttäneeni nuorena usein 16-kilon kuulaa, joten otan sen. Lisäksi poimin 12- ja 24-kilon kuulat ja asettelen ne huolellisesti mattoni ympärille symmetriseksi kuvioksi. Olen säännöllisten muotojen ja muodostelmien ystävä.
Tunti aloitetaan lajille tunnusomaisella heiluriliikkeellä. Kuulaa heilautetaan kaksinkäsin leveässä haara-asennossa jalkojen välistä ylös ja takaisin. Työtä tehdään enimmäkseen jaloilla, kädet ja selkä suorina. Kolmen liikkeen patteriin kuuluu myös eräänlainen yhden käden maastaveto, sekä olkapäitä ja käsivarsia työllistävä liike, jossa kuulaa pyöritetään rauhallisesti pään ympäri. Tämä, kuten myös tulevat liikepatterit toistetaan kolme kertaa ja kuulaa sopii vaihdella painavammaksi, tai kevyemmäksi omien tuntemusten mukaan.
Ohjaaja näyttää ja selittää uudet liikkeet erittäin huolellisesti ja niitä ehtii myös kokeilla rauhassa ennen varsinaista kierrosta. Ohjeistuksen jälkeen hän laittaa musiikin soimaan ja alamme huhkimaan. Toisen patterin biisi on Daryl Hallin ja John Oatesin vauhdikas ”Man Eater”. Tunnin monipuolinen soundtrack vaihtelee 70-luvun disko-funkista, Hurriganesin ja kasari-hevin kautta ysäri-danceen. Genret vaihtelevat, mutta kappaleita yhdistää reipas, jopa kiihkeä tempo, joka kannustaa vanhaa Jumppahurjaakin yrittämään parhaansa.
Kahvakuulassa liikkeiden haastavuus tekee harjoittelusta mielenkiintoista. Keskittyessäni täysillä tekniikkaan unohdan melkein väsyä, eikä kuulan nostelu käy missään vaiheessa puuduttamaan. Otan tavaksi tehdä ensimmäisen kierroksen aina kevyemmällä kuulalla ja kun tajuan homman, niin lisään painoa. Suurin osa manöövereistä on minulle entuudestaan tuttuja, mutta täysin uusiakin tulee. Erityisen tehokkaalta ja mielenkiintoisella tavalla haastavalta tuntuu yhdellä jalalla tehtävä liike, jossa kuulien kanssa kumarrutaan jalka suorana lattiaan ja takaisin ylös. Päätän kaivaa oman vanhan kuulani vintiltä ja harjoitella tätä kotonakin!
Tunti kuluu kuin siivillä ja loppuu lyhyeen venyttelyyn lähes yllättäen. Seuraavana päivänä (ja sitäkin seuraavana) koko kroppa, erityisesti reidet ja pakarat tuntuvat siltä, että nyt tuli treenattua kovaa. UH-Kahvakuula on täyden kympin treeni!
Kahvakuulan nonimutkaisia liikkeitä on vaikea ymmärrettävästi sanoittaa, joten lisään tällä kertaa useamman kuvan ja kannustan kaikkia kokeilemaan tätä upeaa lajia!
Kahvakuula 50 min, Urheiluhallit Kallio
Vetäjä: Yun Z
Aktiiviset kilokalorit: 282 KCAL
Kokonaiskilokalorit 341 KCAL
Keskisyke: 95/min (korkein 125/min)
Kuva: Maija Vihermaa
