Body Balancessa jumpattiin paljain jaloin, joten tänään jätin tossut kotiin. Saliin astuessani huomaan, että kaikilla muilla onkin kengät! Pyydän ohjaajalta anteeksi ja kysyn kohteliaasti haittaako paljasjalkaisuuteni. ”Ei se ainakaan minua haittaa”, hän hymähtää. Pujottelen täyden salin halki perimmäiseen nurkkaan, viimeiselle vapaalle paikalle. Ehdin hädin tuskin levittää jumppamattoni ja laskea juomapullon alas, kun kaiuttimet käyvät pumppaamaan Fugeesin Ready or nottia, nyt mennään! Ohjaaja alkaa saman tien lyömään vasenta ja oikeaa biitin tahdissa.
Tämän osaan, ajattelen ja käyn sohimaan. Olen nyrkkeillyt nuorena miehenä joitakin vuosia ja suorittanut useiden eri kamppailulajien alkeiskursseja, joita seurat myyvät sisäänheittotarjouksena edullisesti. Thai-nyrkkeilyn alkeet olen käynyt peräti kolme kertaa.
Suoria, koukkuja ja väistöjä. Sitten oikea jalka eteen ja sama ”väärin päin”, mikä tekee hommasta selvästi hankalampaa. Koreografiaan lisätään koko ajan uutta ja aina tehdään molemmat puolet. Taukoja ei ole. Uusi liikesarja alkaa aina juuri kun alan päästä mukaan edelliseen kuvioon. Olen taistelija mutta huomaan, että taitoni ovat ruosteessa.
Hetken päästä jo potkitaan ja hyökitään sekä polvella, että kyynärpäällä. ”Vastustaja on edessäsi!”, ohjaaja usuttaa. Yritän ohjeistuksen mukaisesti työntää lantiota eteenpäin potkuissa, mutta se on vaikeaa ja raskasta. Kaiken kukkuraksi alan liukastella hikeni kostuttamalla parketilla. En kuitenkaan kaadu. Ohjaaja painaa sata lasissa huutaen samalla ohjeita, eikä edes hengästy. Hän onkin selvästi minua nuorempi.
”Oikea eteen! Missä sulla on oikea? Kumpi on oikea?”. Havahdun vasta kolmannella tajuamaan hänen tarkoittavan minua. Tunti on vasta puolessavälissä, mutta alan jo tosissaan piiputtaa. En pysty enää seuraamaan kunnolla ohjeita ja teen sarjoja toistuvasti väärin päin. Oikea käsi edessä kaikki on hemmetin hankalaa. Pinnistän keskittymiskykyni äärimmilleen ja taistelen, olenhan Jumppahurja!
Mielikuvat tunnin jälkimmäiseltä puolikkaalta ovat hämäriä, mutta loppusuoralla tehdään iskusarjojen väliin burpeeta (erittäin hapottava punnerrus-hyppy-liike) ja linkkareita. Joudun pakostikin pitämään lyhyitä taukoja, sillä olen aivan finaalissa. Kello seinällä tikittää kuitenkin vääjäämättömästi ja lopulta rauhallisempi, aivan ihanan kuuloinen kappale (mikäköhän se oli?) viestii, että pahin on ohi. Teemme vielä muutamat lyhyet venytykset ja tunti on päättynyt.
Salista hatarin jaloin astellessani, ohitan vakkareiden kanssa rentoa jumppaläppää heittävän ohjaajan. Yritän sivusilmällä etsiä hänen ohimoiltaan edes pientä hikipisaraa. Hän vaistoaa katseeni ja kääntyy minuun päin.
”Oliko hauskaa?”, hän kysyy hymyillen.
”Oli! Todella kiva tunti!”, kuulen vastaavani ja nostan vielä peukalonkin pystyyn.
Samalla ymmärrän ettei tämä ole ohi. Tiedän palaavani takaisin, en ehkä vielä ensi viikolla mutta kuitenkin.
Jumppahurja suosittelee Bodycombat -tuntia erityisesti kaikille jotka pitävät haasteista!
Les Mills BODYCOMBAT® 60 min, Urheiluhallit Kallio
Vetäjä: Anna Samrina
Aktiiviset kilokalorit: 435 KCAL
Kokonaiskilokalorit: 541 KCAL
Keskisyke: 126/min(korkein 168/min)
Kuva: Susanna Haukkala
